Työväentalo Ilmajoella 70-vuotias

Vasemmalla kuvassa Valamon kauniita maisemia.
















Käväisin aamulla poikakerhossa Nelimarkassa. Siellä käytiin läpi viikon tapahtumia. Alatalon Heikki selvitti Kantatie 67 parannuksien vaikutuksia murskan ja sikamiesten liikennöintiin. On hyvä, että tie saadaan vihdoinkin parempaan kuntoon, liikennemäärät ovat kasvaneet tiellä aivan valtavasi. Alangon Pentin kanssa selviteltiin viikon reissua Karjalaan. Todettiin, että kyllä tämä Suomi sentään on hieno maa, jätehuolto on siellä retuperällä. Lauantaiaamun kerho on virkistävä, aihepiiri on vapaa ja ennalta arvaamaton.

Ilmajoen Työväentalo täytti 70 vuotta, -38 talo onvalmistunut, juuri sodan alla. Työväenyhdistys on aina osannut pitää hyvät juhlat. Reipas tunti ja juhla oli ohi, mutta sisältö oli hyvä ja reipas. Juhapuheen piti SDP:n I:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Kohupiispa jolle aukesi kaiken kohun jälkeen paikka Arkadianmäelle. Entiseltä piispalta voi odottaa hyvää puhetta ja sitähän se oli. Hän aloitti Kauhajoen tapahtumilla ja käsitteli sen hienosti ja osaaottavasti erityisesti Ilmajoelle. Hänen puheensa johtotähtenä oli arvot ja niiden merkitys nykyaikana.

Täytyy nostaa hattua Ilmajoen työväenyhdistyksen miehille ja naisille, talo on pidetty hyvässä kunnossa. Olen siihen itsekin vaikuttanut vähäiseltä osalta. Pidin aina tärkeänä, että kunta on riittävällä avustuksella mukana sen remonteissa.

Eeva Sadinkangas sai työväentalo kunniamerkin. Hieno juttu, Eeva on sellainen periaatteen avarakatseinen työväenliikkeen ihminen. Hänenlaisensa ihmiset ansaitsevan meidän kunnioituksen. Hänelle yhteisö on ollut kaikki kaikessa. Onneksi Olkoon.

Tilaisuuden päälle oli kutsuvierastilaisuus Laitilan Elisen ja Tynjälän Toiven kodissa. Siellä sain tutustua paremmin Ilkka Kantolaan. Helposti lähestyttävä, ystävällinen ihminen. Puhelimme siinä tulevista kunnallisvaaleista ja eri puolueiden mahdollisuuksista. Sihdon Paula tunsi hänet paremminkin, koska ovat yhdessä Suomen edustajia Pohjoismaiden Neuvostossa.

Käytin kiitospuheenvuoron ja totesin Matti Paasivuoren merkityksen suomalaiselle työväenliikkeelle ja ammattiyhdistysliikkeelle olleen huomattavan suuri. Ehkä Ilmajoki voisi olla nyt kypsä hänet paremmin huomioimaan. Ehdotin myös, että Ilmajoen työväntalo pitäisi ehkä hakea suojeluun, jolloin sille saisi paremmin valtion rahoja ylläpitoon. Ilmajoki on kulttuuripitäjä, toivottavasti pidämme sen myös sellaisena. Uskon, että Spelit-päätös oli työtapaturma.

Käväisimme illansuussa kahdessa ilmajokelaiskodissa, joita Kauhajoen surmat koskettivat. Koivuluoman Matti, Sihdon Paula ja minä. Tälläisen murheen keskellä on sanaton. Jollain tavalla nämä ihmiset ovat kuitenkin päässeet eteenpäin ja ehkä tämä suru on jaettua surua, uskoakseni se antaa lohtua kulkea eteenpäin. Paljon on kysymyksiä, joihin ei saada vastauksia, mutta joskus tuntuu siltä, että pelkkä läsnäolo ja hiljaisuuskin helpottaa. Aina ei tarvita sanoja. Meidän pitää kuitenkin muistaa, että emme unohda näitä ihmisiä, vaan jaksaisimme jakaa sitä taakkaa riittävän kauas eteenpäin.