Työväentalo Ilmajoella 70-vuotias

Vasemmalla kuvassa Valamon kauniita maisemia.
















Käväisin aamulla poikakerhossa Nelimarkassa. Siellä käytiin läpi viikon tapahtumia. Alatalon Heikki selvitti Kantatie 67 parannuksien vaikutuksia murskan ja sikamiesten liikennöintiin. On hyvä, että tie saadaan vihdoinkin parempaan kuntoon, liikennemäärät ovat kasvaneet tiellä aivan valtavasi. Alangon Pentin kanssa selviteltiin viikon reissua Karjalaan. Todettiin, että kyllä tämä Suomi sentään on hieno maa, jätehuolto on siellä retuperällä. Lauantaiaamun kerho on virkistävä, aihepiiri on vapaa ja ennalta arvaamaton.

Ilmajoen Työväentalo täytti 70 vuotta, -38 talo onvalmistunut, juuri sodan alla. Työväenyhdistys on aina osannut pitää hyvät juhlat. Reipas tunti ja juhla oli ohi, mutta sisältö oli hyvä ja reipas. Juhapuheen piti SDP:n I:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Kohupiispa jolle aukesi kaiken kohun jälkeen paikka Arkadianmäelle. Entiseltä piispalta voi odottaa hyvää puhetta ja sitähän se oli. Hän aloitti Kauhajoen tapahtumilla ja käsitteli sen hienosti ja osaaottavasti erityisesti Ilmajoelle. Hänen puheensa johtotähtenä oli arvot ja niiden merkitys nykyaikana.

Täytyy nostaa hattua Ilmajoen työväenyhdistyksen miehille ja naisille, talo on pidetty hyvässä kunnossa. Olen siihen itsekin vaikuttanut vähäiseltä osalta. Pidin aina tärkeänä, että kunta on riittävällä avustuksella mukana sen remonteissa.

Eeva Sadinkangas sai työväentalo kunniamerkin. Hieno juttu, Eeva on sellainen periaatteen avarakatseinen työväenliikkeen ihminen. Hänenlaisensa ihmiset ansaitsevan meidän kunnioituksen. Hänelle yhteisö on ollut kaikki kaikessa. Onneksi Olkoon.

Tilaisuuden päälle oli kutsuvierastilaisuus Laitilan Elisen ja Tynjälän Toiven kodissa. Siellä sain tutustua paremmin Ilkka Kantolaan. Helposti lähestyttävä, ystävällinen ihminen. Puhelimme siinä tulevista kunnallisvaaleista ja eri puolueiden mahdollisuuksista. Sihdon Paula tunsi hänet paremminkin, koska ovat yhdessä Suomen edustajia Pohjoismaiden Neuvostossa.

Käytin kiitospuheenvuoron ja totesin Matti Paasivuoren merkityksen suomalaiselle työväenliikkeelle ja ammattiyhdistysliikkeelle olleen huomattavan suuri. Ehkä Ilmajoki voisi olla nyt kypsä hänet paremmin huomioimaan. Ehdotin myös, että Ilmajoen työväntalo pitäisi ehkä hakea suojeluun, jolloin sille saisi paremmin valtion rahoja ylläpitoon. Ilmajoki on kulttuuripitäjä, toivottavasti pidämme sen myös sellaisena. Uskon, että Spelit-päätös oli työtapaturma.

Käväisimme illansuussa kahdessa ilmajokelaiskodissa, joita Kauhajoen surmat koskettivat. Koivuluoman Matti, Sihdon Paula ja minä. Tälläisen murheen keskellä on sanaton. Jollain tavalla nämä ihmiset ovat kuitenkin päässeet eteenpäin ja ehkä tämä suru on jaettua surua, uskoakseni se antaa lohtua kulkea eteenpäin. Paljon on kysymyksiä, joihin ei saada vastauksia, mutta joskus tuntuu siltä, että pelkkä läsnäolo ja hiljaisuuskin helpottaa. Aina ei tarvita sanoja. Meidän pitää kuitenkin muistaa, että emme unohda näitä ihmisiä, vaan jaksaisimme jakaa sitä taakkaa riittävän kauas eteenpäin.

Kauhajoki puhututtaa

Olen yrittänyt palautua Karjalan matkalta ja lueskellut lehtiä, jotka jäivät väliin. Ilkka ja Pohjalainen julkaisivat saman jutun torstaina. Vaikuttaako Kauhajoen traagiset tapahtumat rakenneuudistukseen. Toimittaja Osmo Kahari soitteli minulle Karjalaan asiasta. Huono yhteys ja tietokatkos aiheuttivat epäselvyyttä, juttu oli eräiltä osin torso. Huomasin aamun Ilkasta, että Lasse Hautala oli ottanut tämän lyömäaseeksi minua vastaan, ala-arvoista EU-mepiksi pyrkivältä. Kirjoitin vastineen sekä Ilkkaan että Vaasa-vainaaseen. Tympeältä tuntuu tämä ratsastelu, ei tästä taida poliittisia irtopisteitä kertyä.

Soittelin ammatikorkeakoulun rehtorin Varmolan Tapion kanssa Kauhajoen asioista. Tapio oli käynyt muutamissa kodeissa omaisten luona, kertoi tunnelmista. Ilmajokea tämä kosketti paljon enemmän kuin Kauhajokea. Neljä uhria ja läheltä piti tapaus. Kriisiryhmä tarvitsee lisää voimia, käy ylipaineella. Ei käynnistynyt toivotulla tavalla Ilmajoella. Soitin Sihdon Paulalle, että laittaa asiaan vauhtia.

Illalla kunnallisjärjestön johtokunta koolla. Hyvin oli väkeä paikalla. Vaalitaistelu on kiihtymässä kovaa vauhtia. Puolueen kärki on tulossa Ilmajoelle. On se hyvä, että Korhonen on pannut myös Vanhasen kenttätöihin. Kiviniemi on aina ollut valmis tulemaan. Keskustan kannatus on alaviistossa YLE:n tutkimusten mukaan. Hyvä näin, se pitää kenttäväen pirteänä. Huomataan, että ilman työtä ei tule mitään.

Keskustasta Vennamolaisiin loikannut C. Björk lähetteli tekstiviestejä, joista en saanut mitään selvää. Mikä lie ollut mielentila. Keskusta ei ole mikään osto ja myyntiliike sanoin porukalle kokouksessa.

Päivän ilonaihe oli uutinen, että Sihdon Paula oli saanut painettua Pitkämäentien ja Rehukyläntien puuhuollon Teema-hankkeiksi vuodelle 2011. Niin sitä pitää. Luulis, että Äärysen Liisakin Ilmajoki-Lehdessä jo noteeraa oman kansanedustajan merkityksen omaan pitäjään ja laittaa siitä lehteen jotakin.

Isien ja isoisien jalanjäljillä Karjalassa

Ilmajokisen miesporukan matka Karjalaan alkaa olla loppusuoralla. On hienoa olla reissussa, jossa 63 miestä seuraa isien ja isoisien jalanjälkiä.

Olemme käyneet jatkosodan taistelupaikoilla, missä Ilmajoen Aallon patteristo on taistellut. Myös Tali-Ihantala, Siiranmäki, Vuoksi ja Äyräpää olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia kovia paikkoja.

Valamon luostari kauniilla saarella oli upea kokemus.

Ymmärrän nyt, mitä siirtoväki menetti, kun joutui evakkoon. Valitettavasti Karjala on pahasti rappiolla tänä päivänä. Pietarin seutu ja Venäjä kuitenkin kehittyvät kovaa vauhtia. Venäjä onkin meille suuri mahdollisuus.