ILmajoen kunnan talous kuralla

Hevoskuuri vai kuntaliitos


Viikko ennen kunnallisvaaleja kunnanjohtaja ilmoitti julkisuuteen, että ei ole tarvetta nostaa veroprosenttia.

Kunnallisvaalien tulosten julkitulosta tasan vuorokausi, kunnanjohtaja Seppo Pirttikoski esitti kunnanhallitukselle tuloveroprosentin nostamista 0,5 prosentilla, jonka vaikutus on n. 0,7 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä esitettiin hätäisesti tehdyt 0,7 miljoonan euron menoleikkaukset. Näiden toimenpiteiden seurauksena alijäämäksi muodostuisi vielä 1 miljoona euroa. Olisiko vaalin tulos toinen, jos asia olisi ollut äänestäjien tiedossa?

Kunnanvaltuuston kokouksessa viikko vaalien jälkeen, esitettiin tämä tuloveroprosentin nosto mutta edellä mainittu alijäämä onkin 1,5 miljoonaa euroa. Esittelyssä kerrottiin, että nyt on muutamassa päivässä huomattu päivittäin uusia menoja ja tulonsupistuksia, palkkaratkaisuista ja maailmantaloudesta johtuen. Valtuutetuille esiteltiin vuolaasti erilaisia sepitelmiä, kuinka paha maailma on kohdellut kuntaa nurjasti. Veroprosentin korotus tulisi olla 1,5 miljoonaa euroa eikä sittenkään investoida kuin velkarahalla. Seuraavan viisvuotiskauden investointiohjelma on 40 miljoonaa euroa, yli puolet pakkoinvestointeja (Koulukeskus, Terveyskeskus, Päiväkodit jne).

Kunnan taloudessa pääosan kuluista muodostaa palkat. Viimeisten vuosien ajan on toitotettu, työvoiman kasvavasta puutteesta Suomessa. Julkisen sektorin pitää supistaa, että työvoimaa riittää yksityiselle sektorille. Valtiovallan toimesta on meneillään tuottavuusohjelma, joka todellisuudessa on työvoiman vähentämistalkoot. Ilmajoen kunnassa on eletty onnellisten saarekkeessa, työvoimaa on lisätty periaatteella, olkoon vaikka koko maailmassa euro meillä on markka.

Luottamushenkilötkin ovat kiitettävästi työllistäneet itsensä. Maata on myyty ja taskut pullottaa rahaa. Mutta siinä sivussa unohtui missä tämä maailma menee ja keitä luottamushenkilö palvelee. Ilmajoelle tyhjenee sikaloita vauhdilla, lihasta ei saa rahaa. Turvenevalla satoi vettä koko kesä, tili jäi saamatta. Työn epävarmuus kasvaa. Luulisi kellojen soivan.

Helmikuussa 2005 vierailin Ilmajoen kunnanjohtajan huoneessa ja pyysin, että hän tekisi kunnan talouden saneerausohjelman, jolle annan kunnanvaltuustonpuheenjohtajana täyden tuen. Rakenneuudistukset pitää tehdä valtuustokauden alussa, totesin. Minulle vastattiin, ”väitän, että ilman sitä pärjätään”. Alkoi puheet, että kunnanjohtajaa kiusataan, hänelle pitää antaa työrauha.

Neljä vuotta on syytetty edellistä kunnanjohtajaa, hänen aikansa oli kuulemma pysähtyneisyyden aikaa, parjattiin. Vuolaasti on valtuustossa kerrottu rikostutkintapyynnöin ja erilaisten solvausten muodossa kuinka ei ole työrauhaa.

Mutta ihme ja kumma tältä pysähtyneisyyden ajalta on periytynyt tälle päivälle vanhoja ylijäämiä 11 miljoonaa euroa, se on ainut lohtu tämän päivän tilinpidossa. Niistä ajoista velka on kaksinkertaistunut. Tilastokeskuksen mukaan Ilmajoen kunta oli vuoden 2006 tilinpäätöksellä sijalla 39 ja vuoden 2007 tilinpäätöksellä 301. Kovin paljon pidemmälle ei päästä, muuten edessä on kuntaliitos, häntäpään kunnilla kun on taipumus liittyä.

Ilmajoen kunnalla on edessä hevoskuuri tai kuntaliitos. Kunta alkaa olla samassa tilassa kuin Ilmajoen Osuuskauppa vajaa kolmekymmentävuotta sitten. Olinhan siellä minäkin ja opin jotain historiasta. Osuuskaupan kävi lopulta hyvin, kuinka käy Ilmajoen kunnan.